Löhöpäivä muuttukin salipäiväksi. Nykyään tuntuu ettei saa päivässä mitään tehtyä ellei pääse johonkin itteänsä väsyttämään.
Reisiä pumpatessa, selkiä ähertäessä ja vatsoja pinnistäessä tuli mieleen äitiysneuvolan terkan neuvot. Miten se raskaudenaikainen liikunta on hyödyllistä ja sitä kannattaa jaksaa harrastaa. Pari raskautta läpikäyneenä sohvaperunaksi muuntautuneena voin kertoa, että nyt kaduttaa etten korvaani lotkauttanut terkan huolestuneille kyselyille mun liikuntatottumuksista.
Se on nimittäin aivan vitun paljon vaikeempaa jälkikäteen etsiä ne selkä- ja vatsalihakset. Lantionpohjan lihaksista nyt puhumattakaan.
Ja hittovie! Vedin jalkaani jumppahousut AEL (ajalta ennen lapsia) ja ne ei edes revenneet kesken tiukan pakaratreenin! Olin jo ihan varautunut juoksemaan perse pihalla roikkuen häpeämään lähimpään vessaan housut riekaleina mut mitä hittoa! Ei tarvinnu. Jotain kehitystä on siis jenkkakahvaosastolla tapahtunut. Ystävän vaaka (en omista vaakaa) näytti yli kilon pienempää lukemaa kuin pari viikkoa sitten. Nyt peruspaino heiluu siinä 66.2 kilossa.
6.2 kiloa siis tavotteeseen. Viimeeksi kun ton tavotelukeman raskauden jäljiltä saavutin, niin viikon päästä pissin tikkuun kaksi ilosta viivaa. Bädäm!! 60 kiloa muuttu 9 kuukaudessa 82 kiloksi. Mieltä ylentävää.
Mut tällä kertaa aattelin pysyä siinä 60 kilossa vähän pidempään. Vaikka loppuelämän.
Mä kysyin jo j:ltä et voisko se lainaa sen vaakaa sulle xD. Koska mä kävin aamusta vaa'alla ja se näytti 61,7kg. Haluan että voit kokea samanlaisia onnentunteita heti aamusta.
VastaaPoistaP.s. Mun tekee sairaasti mieli mokkapaloja!