Kaikki leivonnaiset ilman sokeria ja voita maistuu aivan paskalle.
Mun onneksi mulla on ahne mies joka ei ole kertaakaan valittanut kun leipomispsykoosissa teen kuudetta pellillistä suklaamuffinsseja, koska ne perkeleet meni joka kerta lässähtämään. Mutta ei sekään voi loputtomasti mun leipomuksia mussuttaa, jos aikoo elää yli viiskymppiseksi ilman diabetesta, sydänkohtausta tai kuolettavaa ylipainoa.
Mihin mä mun leipomuksia siis voisin työntää? Mielessä kävi lasten päiväkodintädit. Ottaiskohan ne välillä leipomuksia vastaan kahvitauolla mussutettaviksi. Vai saaks siitä mielikuvan, et yritän lahjoa niitä?
Ja totta tosiaan, leivoin makeanhimossani myös sokeritonta. Sokeritonta vadelma-suklaa juustokakkua. Hyivittu.
Tässä vähän näitä mun leipomuksia.
Valko- maito- ja tummasuklaajuustokakku.
Pätkismuffinseja.
Valkosuklaamuffinsseja.
Valkosuklaa-vadelmakiille -kakku.
Täytekakku sokerimassapäällysteellä.
American Pie eli sisäänleivottu omenapiirakka.
Perus pullasorsa pullaa.
Tässä oli nyt siis vaan murto-osa kaikesta siitä sokerista ja voista jota oon vatkannut ja vaivannut. Keittiössä odottaa ainekset toiseen MudCakeen. Eilinen oli ihan ok, mut perfektionisti minussa sanoi, että ei se ollut kyllä yhtään ok. Siitä pitäis saada vielä vähän tahmeampi.
Mut kyllä minä tänään hei kävin hiihtämässäkin! 8 kilsaa! Ettei tää nyt ihan vaan pullamussuttamiseks menny. Ja saatoin mä vahingossa laittaa hakupaperit kouluunki! HUI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti