Matkakohde oli Tammiston Musti ja Mirri. Eli kojootille ruokaa. Ja koska tuplarattaista ollaan hankkiuduttu eroon jo kesällä niin eipä muuta kuin isompi kärryihin ja pienempi Manducaan mun selkään. Tällä kombolla matkattiin pari kilsaa kunnes pienempi sai raivarit ja vaati päästä kärryihin.
Vaihto. Isompi Manducaan mun selkään ja pienempi kärryihin. Eipä siinä kovin paljon eroa tuntunut, kantoiko kymmentä vai viittätoista kiloa. Viiden kilsan päästä päästiin perille.
Isämies halusi tarkennuksen tähän kuvaan, et oli sekin mukana. En ihan noin matkannut sentään.
Ettei voi uskoa sitä fiilistä, kun on kantanut selässään rimpuilevaa ja taukoamatta pälättävää reppua viis kilsaa, ja kun vihdoinkin pääsee perille, huomaa, että siinä vieressä on Halvan tehtaanmyymälä. Hyvä etten puhjennut laulamaan Hallelujaa. Ja saatoin vahingossa ostaa kilon lakua.
Tänään maistetaan, Halvan maukasta lakritstaa.
Kotimatkalla meinattiin sortua bussiin, mut lapset sopivasti simahtivat niin päätettiin kävellä koko matka. Kotiin päästyä olis voinu luulla et meitsi heittäytyy makaamaan vaan lattialle ihan rättipoikki. Varsinkin kun suunniteltiin reissu kahen tunnin mittaseks ja se venähtikin neljään tuntiin. Minätyttö lähinkin vielä puolen tunnin hiihtolenkille. Siltikin vielä riitti virtaa ihan iltaan asti. On toi aurinko loistava lääke patalaiskatautiin.
Tänään onkin sit vähän kurjempi keli. Mutta ehkä sitä tänään sais ihan luvalla pitää löhöpäivän. Jos vaan maltan, liikuntaan kun tuppaa jäämään koukkuun.
Voitsä ottaa noi lakut sinne salille mukaan xD
VastaaPoista