Kesällä on ihan eniten perseestä olla lihava. On kuuma niin olisi kiva olla ohuissa kesämekoissa. Joka kulmalla on jäätelökioskeja. Houkutuksia. Vaan ei auta itkupotkut, nyt se on skarpattava ja palattava raiteille. Tammikuusta oon jo onnistunut painoa pudottamaan 72 kilosta tämän päivän 63,5 kiloon. Ei siis lainkaan mikään huono suoritus, mutta vaikeinta tässä on nyt estää sitä jojoa ponnahtamasta takaisin käteen. Nyt sen jojon naru poikki ja elämäntavat loppuelämäksi uusiksi.
Meillä on paljon ylipainoa suvussa äidin puolella. Papalla on diabetes vielä sen lisäksi. En voi siis pitää itsestään selvyytenä, että oma elämä olisi pitkä ja terve, jos en nyt tee jotain sen eteen. Ylipainon mukana tulee paitsi ne päänsisäiset ongelmat, myös terveysongelmat. Oon oman äidin kohdalla nähnyt jo mihin se johtaa. Jatkuva väsymys, tyytymättömyys, vatsaongelmat. Noin ihan vaan pari mainitakseni.
Sokeri saa siis jäädä. Ja liikuntaa on taas lisättävä. Tänään lähdettiin koko porukka kävelylle.
Kivan raikas ilma eikä aurinkokaan porottanut.
Otettiin vinttikoiran kans juoksuskaba. Melkeen voitin.
Aarnimetsään matkalla.
Välillä vähän lepiä.
Ulkoilu perheen kesken on ihan parasta. Mulla on usein reissuilla Manduca mukana, johon pääsee pienimmat lepäämään välillä jos alkaa askel painaa, mut jopa toi pienin tahtoo kävellä ennemmin ku istua kyydissä. Mä tietty haluisin, et joku istuu Manducassa ni saisin samalla tehokkaampaa kävelytreeniä. Mokomat ipanat ku on niin reippaita.
Reissun jälkeen suhasin vielä 10 kilsaa pyörällä kaupoille, mun ihana kamala munamankelini.
Makeanhimoon söin Ehrmannin maitorahkan. MMMM, kylläpä lähti sokerinhimot. NOT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti