Vertailukohta.

Eilinen meni edelleen tiukassa kurissa. Sovelsin nerokkaan nakkisalaatin:

Siinä siis jäävuorisalaattia, parsakaalia, aur.kuiv tomaattia, raejuustoa, tomaattia, puolikas avocado ja krhm...nakkeja. Lapsille tein nakkipataa ja oma salaatti kaipasi jotain lihaisaa. Joten. Siksi.

Aamupalaksi edelleen sitä tuttua smoothieta. Tässä ainekset ja tällä kertaa mukaan muistui myös ne kaurahiutaleet.

Tässä koko setti menossa mukana. Proteiinijauheen sheikkailen duunissa tohon smoothietörppöön, ettei tarvii mukana kuljetella turhia kippoja.


Eilen oli kovasti suunnitelmissa käydä rykäsemässä pieni viiden kilsan iltalenkki juosten, mutta kaverin pieni vastasyntynyt tyttö herätti unessa olleet neulomishimot ja lenkki sai luvan odottaa.

Hiiripipa lähti lämmittämään pienen päätä. Mulla on kuopus tehnyt tehtävänsä, eikä pienintäkään vauvakuumeen poikasta herännyt pientä nyyttiä nuuskutellessa. Se maaginen vauvantuoksukaan ei tehnyt tehtäväänsä. Musta on tullut immuuni ja aijon keskittyä tästä edespäin ainoastaan tämän eturepun pienentämiseen enkä kasvatteluun.

Tässä sitä etureppua edestä, sivulta ja takaa. Etukäteispahoittelut naamasensuurin räikeästä väärinkäytöstä. Hymy olis ollu ihan liikaa vaadittu.

Siinä sitä työnsarkaa sitten riittää. Toistaiseksi muutosta haetaan ruokavaliolla ja kotona lihaskuntotreenillä eli punnerukset, vatsat, kyykyt, haba ja ojentajat painoilla. Ja tietty se yks leuka, jota tässä koitan punnertaa huijaamatta. Pääsen sen leuan tai kaksikin jo, mutta en niin, että olis kädet suorana roikkuen tangosta.

On tässä karkkilakkoa koeteltukkin, kun laukun pohjalta löytyi tällainen pieni palanen taivasta. Sydän itkien laitoin sen kaappiin ylähyllylle pois silmistä, kun olin ensin tarjonnut lapsille jälkkäriksi muutamat. Koville ottaa, mutta tiiän, että jo parin viikon päästä alkaa olla sokerikoukku voitettu. Mut sillä välin aijon vaikeroida ja valittaa.