Kävelymaratooni.

Eiks lapsimessuilla kävelyä voi laskee jo maratooniks? Käveltiin varmaan kuus tuntia ristiin rastiin.

Tosin kolme vuotias poika käveli, pomppi, juoksi ja kiipeili ihan saman matkan marisematta.

Mentiin hurjan lujaa tollasella, mun on saatava samanlainen!! Ihan loistava!!

Ja koska ilmeisesti ollaan jotain masokisteja, niin lähdettiin vielä tunniks messumaratoonin jälkeen Kisahallille riehumaan. Normaalisti käyn siis kisiksellä ihan ilman lapsia, salin puolella treenaamassa, mut tällä kertaa oli sitten lapset mukana ja menokin oli sen mukasta. Pojalla kuhmu päässä kai vartti saapumisen jälkeen ja likka jatkuvasti nurin jarrusukista huolimatta.

Vauhdin hurmaa.

Ihan selkeesti tulee tyttö äitiinsä!

Ja jottei nyt totuus unohtuisi:

Messuilta saa metrilakua! Josta ei oo enää senttiäkään jäljellä.

Ahdistus.

Mä en löydä mun sykevyötä. Nyt on orpo olo. Rannemittari löytyy kyllä, mut vyöstä ei oo mitään havaintoa vaikka käänsin kämpän ympäri. Ahdistaa ja itkettää.

Oison sitä tänään tarvinnu ku pyöräilin duuninmatkan, reilu 10 km. Ja kotiin on sama matka, ni olis ollu kiva saada mittariin sen nollan sijaan edes jotain.

Ihan ku ne kalorit ei muka palais jos mulla ei oo mittarissa siitä mustaa valkosella. Tai no pikseleitä.

Olin sitten niin järkyttyny, että vetäsin kourallisen konvehteja kerta niitä oli tarjolla. Kyllä se pullasorsa aina jonkun syyn löytää suklaan mussuttamiselle.

3000 kcal vs 0 kcal.

Mulla on ollut kaks aivan päinvastasta viikkoa tässä. Viime viikolla olin ihan megatehokas, juoksin maanantaina 8,5 ja sitten keskiviikkona myös 8,5 ja vielä perjantainakin sama lenkki. Lauantaina juoksin ystävän kanssa 7,5 km. Sunnuntaina tuli miehen isä kylään mukanaan kassillinen ah niin herkullisia donitseja, että kyllä sisäinen pullasorsa kehräs. Siitä sitten pullaa salille sulattelemaan ja illasta vielä extempore lenkki, kun piti pyörä hakea mutsilta, siinä vierähti 10 km konkeloidessa. Eipä siis ihme, että kalorin kulutus sykemittarin mukaan oli tämä:

Sitten tämä viikko. Aloitin yskimisen maanataina. Ei tuntunut hyvältä ajatus juoksemisesta. Eikä se tuntunut hyvältä tiistaina, keskiviikkona, tänään eikä edes huomenna. Siitä johtuen viikon kalorikulutus on tätä luokkaa:

Että sillälailla.

Tosin oon nyt pyöräilly työmatkat, eli n 8 km päivittäin. Tänään tuli vähän pidempi lenkki, varmaan 10 km. En siis ihan oo vaan toimettomana ollu, mut juoksemaan musta ei tän yskän kans oo. Lapset alotti tän yskärumban jo varmaan kuukaus sit ja nyt se alkaa olla jo käyny koko perheen läpi. Toivottavasti ens viikko vie yskän mennessään, että pääsen taas juoksemaan.

Mun kiireaamujen pelastajaksi on tullu marjasmoothie. En kerkee mitää himassa syödä, koska nukun aina pommiin ja sit juoksen täällä ku päätön kalkkuna ku koitan saada lapsia survottua ulkotamineisiin ja äkkiä tarhalle. Sillä välin ku kahvi tippuu ja smoothie surisee blenderissä, käskytän lapsia ulkovaatteisiin ja kerään omia romuja kasaan. Sit kahvi termariin, smoothie purkkiin ja menoks!!

Iltapalaks mulla on sitä iänikuista rahkaa. Mut vielä en oo kyllästyny, pitää aina välillä vaihdella lisukkeita. Tällä hetkellä mulla on ananasrenkaat vuorossa, mut kyl ne alkaa jo pikkuhiljaa maistuu niin plaaaah.

Mun lempparilisukkeeks ruuan kanssa on tullu parsakaali. Se on ihan älyttömän terveellistä, hyvää ja sanoinko jo et ihan hirmu terveellistä!!

Vielä en oo heittäny parsakaalia rahkan lisukkeeks mut ei taida sekään päivä kaukana olla!

Juoksun murhaa eiku hurmaa.

Juokseminen on lähteny kivasti rullaamaan. Viime viikolla alotin 4,5 kilsasta ja nyt mennään jo 8,5 kilsaa. Tää alkaa vaan nyt olee se kipuraja ihan kirjaimellisesti sillä varpaat sanoo kohta morjens. Raskausajat on kasvattaneet mun jalkaa puolella koolla joten vanhat juoksulenkkarit on auttamattomasti liian pienet.

Uusien lenkkarien osto on siis edessä kunhan ensin voitan vaan lotossa koska kunnon lenkkarit on ihan hävyttömän hintasia.

Syömiset on ollu kivasti balanssissa. Vaaka näytti 63.5 kiloa ilman sen suurempia nälkädieettejä. Eilenkin hyvällä omalla tunnolla söin kaksi prinsessakulhollista lakujätskiä.

Viikonloppu on täynnä menoa. Tänään lähdetään pojan kanssa hoploppiin viettämään laatuaikaa ja huomenna on anopin synttärijuhlat. Siis sali jää väliin mikä oikeesti harmittaa mut tarvii varmaan koittaa joku himahikijumppa vetästä.

Mun tavottena on vetää leuka. Siis ihan yksikin riittäs tällee aluks. Ei toivoakaan että nyt sen saisin, treenata saan sitä vielä varmaan kuukauden. Oikeesti. Yks leuka.

Kohta täytyy pinkasta aamulenkille kipeistä varpaista huolimatta ja toivoa et tänään ei iske kylkipistos. Kylillä lapset kohta alkaa pelkäämään kiroilevaa kaksinkerroin juoksevaa ämmää.

Tässä vielä kuva siitä hullusta kiroilevasta hikiämmästä. Suttunen kuva mut niin on muijaki. Koitin ottaa hikipaidasta kuvan ku ainoot kuivat alueet oli urheilurintsikoiden kohdalla. Ja tietysti kuvakin on killissä.

Arkiruoka.

Mun arkiruoka on muuttunu vahingossa terveelliseks. Oon huomannu, että ne makaronit ja perunat on ihan vahingossa unohtunu lautaselta vaikka lapsille niitä laitanki. Tää salaatin mussutus on myös mun iloksi tarttunu ipanoihin, aikasemmin ei vihannekset oikeen maistunu mut nyt kun ite niitä vedän ja samalla pinoan lasten lautasille ni jopa maistuu. Tällä ruokavaliolla jaksan päivät loistavasti.

Koitan aamusin syödä aamupalan mut välillä se jää jos on kova kiire. Lounaaks vedän tosi usein töissä rahkan ja karjalanpiirakkaa. Pitäs koittaa panostaa mut ruuan pitää olla sellasta jonka saa syötyy nooeesti ja tarpeen tullen vaikka liikkuvassa autossa. Päivälliset on ihan tasapainossa ja iltapalana on rahkaa.

Avocado ja parsakaali on muuttanu vakituisesti mun ruokavalioon.

Sukset narikkaan ja tossut jalkaan.

Nyt on meitsin hiihdot sitten hetkeks aikaa hiihdelty. Uskolliset Rossignolit saa lähteä kesäunille ja alan rääkkäämään lenkkitossuja.

Kerkesin tossuja jo tällä viikolla kiusaamaan neljästi! Maanantaina varovainen tunnustelu, että jaksaako sitä nyt ylipäänsä edes juosta. 4,5 kilsaa meni yhtä juoksua. Aikamoista, en oo ikinä jaksanu sellasta matkaa juosta putkeen! Keskiviikkona ylitin itteni uudelleen, silloin meni jo 6,5 kilsaa. Tästä innostuneena koitin vielä perjantaina juosta saman matkan, mutta vähä paremmalla tahdilla ja ajaksi tuli 35 min!! Hittolainen! Ehkä se kymmenen kilsan juoksulenkki ei ookkaan mitään mielipuolista haaveilua, vaan ihan realistinen tavoite!

Sisäinen pullasorsa on koittanut maanitella repsahtamaan ruokavaliosta, mutta olen sinnikkäästi tunkenut vaan sitä saatanan salaattia kurkusta alas ni on ollu sorsa hiljaa! Mulle ei vittuilla!

Eilen tuntui jotenkin orvolta, kun en lenkille päässyt. Mies lähti humppaamaan ja jäin lasten kanssa kotiin. Iltaan mennessä tilanne oli jo se, että joko vedä ne tossut jalkaan ja lähden ulos, tai alan tekemään kämpässä jotain remonttia, seinät alkoi uhkaavasti kyrsimään. Poika Manducaan, tyttö rattaisiin, koira hihnaan, tossut jalkaan ja kävelylle. 15 kiloa painoa repussa tekee jo ihmeitä ja 1h20m kun tallustaa reipasta tahtia, niin johan taas kalorit kärysivät! Sykemittari näyttää viikkokulutukselle kivoja lukemia: 1980 kcal !! Mun tarvis siis kiloklubin tietojen mukaan liikkua 1500 kcal edestä, mutta se nyt pakostikin aina ylittyy.

Ja siitä kiloklubista. Jaksoin sitä taas noin viikon käyttää, kun taas turhauduin. Viikossa jo suurinpiirtein kerkesin oppimaan, minkäverran kaloreita tulee päivän syömisitä ja osaan sitä tietoa käyttää ihan ilman jokapäivästä ylös kirjaamistakin.

Mies teki ruuat noin viikon verran. Ruokalistalla oli vähän raskaampaa tavaraa.

Nyt kun meikäläinen on taas keittiön ruhtinatar, niin parsakaali on palannut päivällisvieraaksi ja salaatti kyytipojaksi. 

Pitää vielä mies maanitella ottamaan musta hemasevia puolalastonkuvia, niin on sit jotain konkreettista mihin vertailla tätä painonpudotus/kiinteytys urakkaa. Kuvat käy toki tiukan miessensuurin läpi, joten saattaa olla et tänne päätyy kuva meitsi villakalsareissa ja pitkähihasessa joten mitään kovin paljastavia kuvia on luultavasti  turha odotella.