Koska pituudelleni en paljoa voi, on se pituus/paino suhde saatava tasapainoon siis jollain muulla tavalla kuin pituusleikkauksella.
Kaksi lasta, 09/09 ja 06/11, ovat jättäneet väliaikaiseen asumukseensa eli minuun, useamman kilon ylimääräistä. Tai mitä minä lapsia syyttelemään, nehän olivat vain mukava tekosyy lapata pari extra muffinssia ja paketti keksejä turpaan ettei nyt vaan se raskauspahoinvointi yllättäisi.
No ei sitä pahoinvointia silloin niin paljoa ollu. Eri homma nykyään. Peilikuvan katsominen ajaa synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja raskauden jälkeiseen pahoinvointiin.
Tavoitteena näin aluksi olisi se, etteivät reidet enää osuisi toisiinsa. Inhoan sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti