Näppärästi saa nesteet kyytiä kropasta kun sairastuu vatsatautiin.
Miinus puolena se, että liikunta rajoittuu vessan, suihkun ja sängyn välimaastoon. Tästä seurauksena on se, että kämppä räjähtää uskomattoman karmeaan kuntoon kun täällä saa vapaana rellestää lapset ja puolikuntoinen, samasta taudista toipuva, isämies.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Nyt alan siivoo.
En voi kehuskella suksineeni kymppiä. Koska sportstracker anto matkan pituudeks vaivaset kaheksan kilsaa. Jostain pitää siis venyttää lenkkiä parilla kilsalla ku onhan se nyt paljon nohevampaa todeta et tulipa tos ohimennen sipastuu kymppi suksilla. Kaheksan kilsaa ei maistu yhtä makeelta.
Ja eihän se nyt riittäny vielä mihinkään. Piti käyttää personal trainer koirapuistossa ja sinne on pari kilsaa. Ei muuta ku puoltoista vuotias kymmenen kilon lisäpaino näppärästi Manducaan ja menoks.
Eikä tässä vielä kaikki! Illasta vielä punttikselle tunniks ähisemään. Sai reidet kyytiä. Pienen notkahduksen itsetuntoon saatto tosin aiheuttaa samanaikaset cheerleading treenit. Tunsin itteni yhtäkkiä lähinnä säkkituoliks niiden notkeiden spagaatteja tosta vaan vetävien ihmissuperpallojen vieressä.
Kotona maistu tortillat ala mies ja tähän vielä päälle kun nukkuis kunnon yöunet ni aijai! Tän fiiliksen kun jaksais aina kaivaa sieltä suklaalevyjen ja kaamosmasennuksen syövereistä.
Mun puolen vuoden personal trainer saapui vihdoin! Se piiskaa lenkille sato tai paistoi.
Saatiin siis hoitokoira puoleksi vuodeksi. Omistajat joutuivat lähtemään toiselle puolelle maapalloa. Rotu on unkarin vinttikoira ja meillä on haaveissa joskus saada oma pentu kyseistä rotua. Tää on siis mitä loistavin koeaika meille! Plus se, että saatan saada ruhoni piiskattua lenkille useammin. Koska jos Stanley-herralla on hätä niin sitä ulinaa ei kuuntele jeesuskristuskaan.
Lisäksi mieheltä näppärästi kinuttu sykemittari toimii lisämotivaattorina.
Saa nähdä millä motivaatiolla sunnuntai aamuna herään, sillä saatoin vahingossa lupautua kymmenen kilsan hiihtolenkille. Just kun rakkulat parani edellisen hiihtolenkin jälkeen. Taidan ottaa Stanleyn mukaan apumoottoriks, noi vinttikoirat kun ei ihan heti juoksemiseen kyllästy. Tosin siihen se saattais kyllästyä kun perässä raahautuu suksiinsa sotkeutunut ylipainoinen pullasorsa.
Ps. Kuvat nyt on viturallaan koska näprään tätä kännyllä.
Näillä pysyy mieli virkeenä ja kroppa terveenä. Sinkkiä, magnesiumia, kalkkia, multivitaa, omegarasvahappoja, d-vitamiinia ja maitohappoja.
Ps. Söin levyn suklaata iltapalaks. Mut ei kai sitä lasketa jos söin noin paljo vitamiineja?
Oijoi.
Mulla on ollut tässä hyviä aikomuksia, mutta toteutus on kussut pahasti.
Perjantaina piti lähteä tanssimaan. Mikäs sen parempaa liikuntaa. Klubilla selvin päin vähä sheikkaa buudii. Lopputulos: aamuneljältä ympäripäissään kotiin hoiperteleva bussiin ykännyt ihmisraunio. Seuraavan päivän kanuunaa koitin lievittää syömällä. Ja söin jääkaspista kaiken paitsi valon. Tai en oo varma.
Sunnuntaina tosi reippaana laskiaismäkeen. Kiitollisena siitä etten sittenkään kuollut edellispäivän dagenefteriin kirmasin mäkeä ylösalas kersojen kanssa. Mutta hitto nälkähän siinä tuli ja sitä lievitti lastillinen laskiaispullia. Lopputulos: kipeä perse mäen juoksemisesta ja kipeä maha pullan mättämisestä.
Alkuviikko on mennytkin samaa kaavaa kuin normaalisti. Syön sitä saatanan rahkaa ja reippailen kävellen. Tänään lipsahdin ja söin vahingossa puol pakettia keksejä.
Niin että jos joku on nähnyt mun itsekuria ni voisko antaa sille vähän piiskaa ja palauttaa sen mulle?
Joudun ehkä ostamaan pienemmät tavotefarkut. Mulla on kaapissa sellaset farkut et niiden kanssa julkisesti liikkuminen tällä ruholla on luultavasti Suomen laissa rangaistava teko. Olen pitänyt niitä siis tavoitefarkkuina, että ehkä jonain päivänä jenkkakahvat mahtuisivat niiden sisäpuolelle ja nappi kiinni. Ennen se on ollut jokotai.
Ajattelin tänää vähän masentaa itseäni vetämällä ne jalkaani. Mutta vitut minä mitään masentunu!!! Ku ne perkeleet meni jalkaan ja nappikin kiinni!
Mitäs nyt?
Pienempiä housuja siis ostamaan.
Aloitin tänään taas vanhan tutun kuivaharjaamisen. Harrastin sitä raskausaikoina paljon ja suurimmilta arvilta vältyinkin. Nyt harjaan tosin reisiä vatsan sijaan mutta vaikutus on sama. Iho kimmostuu ja pehmentyy samalla kun verenkierto kohenee ja nesteet lähtevät liikkeelle. Tää homma tosin vaatii pitkäjänteisyyttä. Jota mulla on yhtä paljon ku kahvinpapuja safkanneella oravalla.
Syömisten osalta päivä on näyttäny jotakuinkin tältä:
Paussipatukoita mutustin kolme. Koska ne oli hyviä ja kaipasin rahkan aiheuttamaan vitutukseen vähän lohdutusta. Kotona olikin kanakasvisnuudeliwokkia ala mies. Välittömästi parempi mieli.
Ainiin ja liikuntana tänään kävelylenkki päiväkoti-terkka-päiväkoti-duuni ja kaupan päälle kolme päivää vältellyt lumityöt.
Olinpa aamulla reipas ja kävelin töihin. Matkaa on ehkä viitisen kilsaa ja aikaa meni vajaa tunti. Tai kävely on mieto ilmasu sille estehyppelylle ja vartaloakrobatialle jota harrastin kivutessani jalkakäytäville aurattujen lumikasojen yli. Siinä ihan varmasti palo kaloreita.
Ikävä puoli tässä aamureippailussa oli kuulokkeiden kotiin unohdus. Jouduin siis matkamusiikiksi tyytymään oman pään sisältöön ja voi jeesus mulla soi päässä huonoa musaa. Puolet matkasta kuuntelin sitä burleskileffa musaa, olikohan se lady marmalade. Kitshi kitshi jajajaajaa. Vittu.
On tasan vika kerta et unohdan ne kuulokkeet.
Ja jotta tässä nyt joku tasapaino pysyis niin mutustin parit suklaakonvehdit kun ne kerta oli tarjolla. Koska itsehillintäni on pullasorsan luokkaa.
